Mua ottaa päähän. Juhannus. Mä en inhoo mitään muuta kysymystä tällähetkellä kuin et "Mitäs teet juhannuksena?" Juhannuksen jälkeen mä inhoon kysymystä "Mitäs teit juhannuksena?"
Mitä sillon kuuluu tehdä??? Niijoo, ryypätä tietty. No sitä mä teen, niinku teen minä tahansa päivänä vuodessa. Mökkiä ei mulla oo, eikä miehellä oo eikä meidän vanhemmilla. Eli se pois. No okei me asutaan maalla, ehkä meidän kuuluis istua paikallisen räkälän terassilla, juoda pahaa kaljaa likasista tuopeista ja puhua paskaa kyläjuoppojen kanssa. No mua ei houkuttele.
Ehkä tää mun ärsyyntyminen johtuu vaan siitä että mä olen töissä nyt tämän juhannuksen. Ehkä mä olen kade kun muilla on mahottomia suunnitelmia täks loppuviikoks, mut mulla ei. Paitsi, hengailen huoltsikan kassalla myymässä muille immeisille kaljaa ja makkarapakettei, grillihiiliä ja sytytysnesteitä.. vastailen asiakkaiden kysymyksiin; "Meinaatko koko juhannuksen täällä seistä?" Mä en näytä asiakkaille ärtymystä vaan pieni hymy kasvoilla otan viivakoodeja siideripulloista.
No ne rahat mitkä mä ansaitsen, näistä päivistä lohduttaa mua. Saatan ehkä nauraa joillekkin surkeille nassuille jotka juhannusrientojen jälkeen tulevat ostamaan viimeisillä hiluillaan kivennäisvettä koska ottanahkaa kiristää, silmät rullaa hedelmäpelin lailla ja nestehukka heikottaa.

Aijon kyllä nauttia kauniista kesäillasta työpäivän jälkeen nautiskellen alkoholista mieheni ja ehkä muutaman kaverin kanssa. Muista viikonlopuista poikkeamatta otamme taksin ja lähdemme ihmisiin kerrostalokaksiostamme, olemme hyvinkin humalassa ja yöllä/aamuyöllä raahustamme kotiin. Seuraavana päivänä painun taas töihin (iltavuoroon kylläkin) tienaamaan talouteemme hieman rahaa ja illalla taas puhaltavat uudet tuulet.

Ärtymykseni katosi kirjoittamisen myötä, voin nyt hyvin mielin lähteä töihin!
Hauskaa juhannusta ihmisille :)